LOPETA KIUSAAMINEN

Tämä on kannanotto kiusaamiselle. Kaikki mitä et vielä tiennyt kiusaamisesta.

Tässä jutussa kerron sinulle kaiken mitä kokemukseni mukaan tiedän kiusaamisesta. Tämä on sinulle rakas, joka olet joutunut kiusatuksi. Sinulle tahdon sanoa: Älä koskaan menetä toivoa. Niin kauan kun on toivoa, niin kauan on elämää. Niin kauan, kun sinä uskot itseesi ja parempaan huomiseen, niin kauan on toivoa.

Tämä on sinulle hiljaisen hyväksynnän antaja: Loputtomiin et voi silmiäsi ummistaa. Et voi piiloutua itseltäsi ja juosta karkuun pelkuruuttasi silloin kun sen sinulle sopii. Ennen pitkää joudut kohtaaman itsesi.

Tämä on myös sinulle kiusaaja: Olet heikko ja pelkuri. Sinun on paha olla. Olet unohtanut rakkauden. Rakkauden janossasi toimit niin kuin toimit, satuttaen muita, kun tosiasiassa sinä satutat vain itseäsi.

Jokainen joka tulee esiin kertomalla kiusaamistarinansa, on rohkea ja vahva. Vaatii rohkeutta antaa kasvonsa kiusaamiselle kaikessa haavoittuvuudessaan. Jokainen esiintulo, jokainen kiusaamisesta kerrottu tarina auttaa muita samassa tilanteessa olevia rohkaistumaan ja kertomaan oman tarinansa. Kiusaamista ei pidä hyväksyä.

 

Alkusanat

En ole nukkunut muutamaan yöhön juuri lainkaan. Yöt ovat menneet valvoessa. Minulle tämä on sangen outo tilanne, koska tunnetusti omaan hyvät unenlahjat. Olin siis oudon tilanteen edessä, enkä tiennyt mitä tehdä ja mistä oli kyse. Tunnustelin, olinko stressaantunut, masentunut vai mitä minulle on tapahtumassa. En tunnistanut mitään edellä mainituista. Päivisin en ollut lainkaan väsynyt, vaan hyvin virkeä ja energinen.

Ensimmäisenä valvottunan yönä, siellä yön pimeimpinä tunteina, huomasin, että sydämeni itki jälleen kerran. Vanhat haavat revittiin auki oikein kunnolla. Autsista. Nyt koskee taas. Samalla tunnistan, että minun on kohdattava muuan taakse jäänyt asia. On aika nostaa se pöydälle tarkasteluun, oikein suurennuslasin alle.

Samalla tiedostan, että tämä on se asia, joka on valvottanut minua. Asia, joka haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri nyt. Tämän se vaati, neljä unetonta yötä, kun sisimpäni sanoitti tätä tekstiä.

Nostan pöydälle vakavan asian. Asian, joka tulee lopettaa heti. Just nyt heti. On aika antaa kasvot kiusaamiselle ja kertoa suoraan ajatukseni siitä.

 

Kiusaamisen hintalappu, yhteiskunnan menetys

On todella surullista, että yhteiskunnassamme kiusaaminen sallitaan. Sydän syrjälläni kauhistelen sitä, kun nykyään kiusaaminen aloitetaan jo päiväkodeissa. Sieltä tulee uusi kiusaava, tyrannisoiva ja narsistinen sukupolvi uusia kiusaajia maailmaan. Tällaista maailmaako ja yhteiskuntaa haluamme rakentaa? Katsokaa peiliin ihmiset. Saisitte hävetä. Jokainen.

Onko kukaan koskaan pysähtynyt miettimään, miten vakavat seuraukset kiusaamisella on? Mikä on kiusaamisen hintalappu?

Fakta on se, että yhteiskunta maksaa kallista hintaa kiusaamisesta. Onko yhteiskunnalla varaa olla puuttumatta asiaan, joka koskettaa niin monia? Oikeasti yhteiskunnalla ei ole tähän varaa. Silti siihen näkyy olevan varaa, kun on varaa olla puuttumatta asiaan.

Yksikin kiusattu, yksikin kiusatuksi ja syrjityksi joutunut on menetys yhteiskunnalle ja koko ihmiskunnalle. Yhteiskunta menettää arvokasta tietotaitoa, osaamista ja lahjakkuutta joka kerta, jos kiusaamisen, syrjinnän ja syrjäytymisen annetaan jatkua. Niin kauan, kun asiaan ei puututa eikä asialle tehdä mitään, yhteiskunta maksaa kallista hintaa. Tässä yhtälössä kaikki kärsivät.

Jos olet siinä uskossa, että kiusaaminen ja syrjintä eivät liity sinuun mitenkään, olet väärässä. Kaikki on energiaa. Kaikella on värähtely. Me kaikki vaikutamme toisiimme. Energeettisesti olemme Yhtä. Se, mikä tapahtuu yhdelle meistä, tapahtuu meille jokaiselle jollakin tasolla. Siksi et voi nostaa käsiäsi pystöön sanomalla, ettei asia liity sinuun mitenkään. Kyllä se liittyy. Sinä olet avainasemassa siinä, miten kohtelet kanssa sisariasi ja -veljiäsi. Niin kuin kohtelet muita, siten kohtelet itseäsi.

Joka kerta, kun ummistamme silmämme kiusaamiselta ja syrjinnältä, annamme tilanteiden ja tapahtumien jatkua. Emme uskalla katsoa totuutta silmiin. Sinä pelkäät nähdä totuutta. Pelkäät nähdä totuutta omasta itsestäsi, omasta pimeydestäsi. Pelkäät puuttua asiohin ja pistää itsesi likoon. Jatkat elämistä ja toimimista egosi kautta ollen autuaan tietämätön osallisuudestasi tapahtumiin.

 

Hiljaisen hyväksynnän antaminen on todellista pelkuruutta

Oletko sinä ollut tilanteessa, jossa olet nähnyt kuinka toista on kiusattu? Teitkö asialle mitään? Annoitko tapahtuneelle hiljaisen hyväksyntäsi? Nämä hiljaisen hyväksynnän antajat ovat jopa pahimpia pelkureita kuin kiusaaja. Jokainen hiljaisen hyväksynnän antaja sallii kiusaamiskierteen jatkua. Näitä hiljaisen hyväksynnän antaneita pelkureita kyllä keskuudessamme riittää. Se on kulkaas kaverit sillä tavalla, se on oikeasti pelkuruutta olla puuttumatta asiaan.

Sinulla oli tilaisuus ja mahdollisuus puuttua kiusaamiseen ja lopettaa se. Et kuitenkaan tehnyt mitään. Et evääsikään lotkauttanut, vaan päätit antaa hiljaisen hyväksyntäsi kiusaamiselle. Miksi? Oletko koskaan pohtinut, miksi toimit niin?

Minäpä kerron sinulle. Pelkuruuttasi sen teit. Se oli sinun egosi, joka tutisi liitoksissaan. Pelkäsit puuttua kiusaamiseen, koska pelkäsit, että saatat itse joutua kiusatuksi ja kaltoin kohdelluksi. Saattaisit menettää kasvosi, ystäväsi, työsi, maineesi, kaiken puuttumalla asiaan. Annoit egosi voittaa. Annoit pelollesi vallan.

Sinulla oli tilaisuus ja mahdollisuus puuttua kiusaamiseen. Teit ( egosi teki ) valinnan olla puuttumatta kiusaamiseen. Annoit hiljaisen hyväksyntäsi asialle, seurasit sivusta, kun toisen kiusaamista jatkettiin. Tämäkö ei ole vikasi? Kyllä se on. Sinulla tarjottiin mahdollisuutta ja tilaisuutta puuttua tapahtuneeseen, mutta pelkuruuttasi et toiminut. Silloin se on myös sinun vikasi. Sinulla oli tilaisuus, jonka jätit käyttämättä. Se, että jäit seuraamaan kiusaamista sivusta, tekee sinusta osasyyllisen tapahtumaan. Sinäkin saat osaksesi karmaa.

Silloin, kun sinulle tarjotaan tilaisuutta puuttua kiusaamiseen, sinun tulee toimia. Sinun tulee rohkeasti uskaltaa pistää itsesi likoon toisen ihmisen puolesta. Egosta käsin toimiminen estää sinua toimimasta. Ajattelet silloin vain omaa etuasi ja sitä kaikkea, mitä mahdollisesti menetät puuttuessasi asiaan. On todellista pelkuruutta olla puuttumatta kiusaamiseen, jos siihen tilaisuus koituu.

Mitä sitten, jos menetät muutaman ystävän? Mitä sitten, vaikka menettäisit työpaikkasi ja palkkasi? Mitä sitten? Onko omaan napaasi tuijottelu sen arvoista, että jättää lähimmäisen auttamisen?

Minkä hintalapun se antaa teolle, joka saa jatkua? Onko puuttumatta jättäminen, silmien ummistaminen ja totuuden kieltäminen sen arvoista, että saa pilata ihmisen koko elämän? Minkä hinnan sinä antaisit tälle kaikelle?

 

Mietipä omalle kohdallesi

Oletko kertaakaan pysähtynyt miettimään, jos asia koskisi sinua? Miltä se mahtaisi tuntua, jos joku kiusaa sinua? Osaatko kuvitella? Pystytkö aistimaan, mitä kaikkea se sinulle tekee?  Kykenisitkö kohtaamaan sen päivästä toiseen?

Miltä tämä tuntuisi minusta, jos minulle tapahtuisi näin? ” Kysymys kannattaa esittää itselle silloin, kun haluaa oikeasti ymmärtää toista ihmistä ja hänen kokemaansa. Kyky asettua toisen ihmisen saappaisiin, antaa osviittaa siitä, miltä se mahdollisesti tuntuisi. Kyky samaistua toisen ihmisen hätään ja kärsimykseen on arvokas lahja.

Ihminen, jolla on jossain määrin herkkyyttä, empatiaa ja rakkautta pystyy siihen. Valurautaihminen ei koskaan. Valurautaihminen on kovettanut sydämensä. Hänen sydämensä on kylmä, kova, kivettynyt kivi. Siellä ei asu rakkaus, ei myötätunto, ei oikeudenmukaisuus, ei anteeksiantoa. Valurautaihmisen sydämen maaperä on musta.

Monesti olen miettinyt, miten tällaiset ihmiset voivat elää itsensä kanssa. Eikö omatunto soimaa? Eikö inhimillyys, armo ja empatia raota verhoaan yhtään? Valurautaihminen porskuttaa eteenpäin ilman omaatuntoa, vailla katumusta ja ymmärrystä teostaan. Hän ei ymmärrä tekonsa vakavuutta. Hän ei ymmärrä tehneensä mitään väärää.  Tällainen yksilö on aina sairas.

Terve, omassa voimassaan, itsensä täysin hyväksyvä ja rakastava ihminen hyväksyy automaattisesti toiset ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat. Ihmisellä, joka hyväksyy ja rakastaa itseään, ei ole mitään tarvetta kiusata ketään. Ainoastaan heikot egoistiseen elämään pohjautuneet ihmiset kiusaavat muita. Tällainen koulumaailman tai työpaikan tyranni on kaikkea muuta kuin oma itensä.

 

Ketä kiusaajat ovat?

Kiusaaminen ei vaadi mitään erityistaitoja. Jokainen meistä tietää tämän. Kuka tahansa kykenee siihen. Jujuhan on tietysti siinä, että fiksu ja rakastava ihminen ei sitä tee.

Kiusaaja voi olla kuka tahansa, lapsi tai aikuinen. Heitä on yhteiskuntamme eri sektoreilla. Kiusaajia löytyy niin kouluista kuin työpaikoiltakin, jopa eri virastoista. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kiusaajia löytyy jopa työkkäristä ja sossun luukuilta.

Kuvittelepa hetki, minkälaista vahinkoa tällainen kiusaaja saa aikaiseksi työkkärissä tai sossussa? Työttömiä ja vähävaraisia on aina pompoteltu luukulta toiselle, kohdeltu epäasiallisesti, ihmisarvoa alentavasti ja loukkaavasti. Jos olet sitä mieltä, ettei tällainen voi pitää paikkaansa, niin voin kuule kertoa, että totta se on. Olen tästä kaikesta elävä esimerkki.

Minkälaisia ne koulujen ja työpaikkojen tyrannisoivat, narsistiset kiusaajat sitten ovat? Kiusaajalle ihmisen alistaminen, vallan halua ja hyvältä näyttäminen kaveriporukan silmissä on tärkeää. Kiusaaja hakee huomiota, ja korostaa ylemmyyttään ja paremmuuttaan. Hän peittää oman heikkoutensa ylikorostuneeseen tärkeilyynsä ja hyväksynnän hakemiseen itsensä ulkopuolelta, alistamalla toiset käskyvaltansa alle.

Kiusaajan ympärille on rakentunut klaani, jossa on erilaisia rooleja. Tärkein on kiusaaja itse, joka on pääroolissa kiusaamistapauksissa. Apuri on henkilö, joka tukee kiusaaja eri tavoin. Muut klaaninjäsenet sokeasti tottelevat valta-asemassa olevaa tekijää. Kiusaajan käskyvaltaa ja toimintaa ei uskalleta uhmata ja kyseenalaistaa. He kokevat, että klaanissa on voimaa ja uhoa. Tosiasiassa joukossa tyhmyys tiivistyy.

Sitten ovat ns. kannustajat. Kannustajat kerääntyvät tapahtuman näyttämölle irvailemaan ja naureskelemaan. Tämä tuo kiusaajalle lisää vääristynyttä hyvänolon tunnetta ja mielihyvää jatkaa kiusatun kiusaamista. Viimeisenä hiljaisen hyväksynnän antajat, jotka vetäytyvät näyttämöltä ummistaen silmänsä antamalla kiusaamisen jatkua puuttumatta tilanteeseen millään tavoin.

Totuus on, että kiusaajalla on ongelmia, joista hän itse ei useinkaan ole tietoinen. Kiusaaja purkaa omaa pahaa oloaan kiusaamalla muita. Hän hakee valtaa ja kunnioitusta. Kiusaaja saa tyydytystä kiusaamalla kohdettaan. Hänen tyytyväinen omahyväisyyden virneensä paistaa koko hänen olemuksestaan, kun hän on saanut sätittyä, syyllistettyä ja kiusattua kohdettaan. Kiusaaja hakee hyväksyntää ja muiden arvostusta itsensä ulkopuolelta.

Kiusaajia ovat ylleensä ne, jotka elävät alemmissa värähtelytaajuuksissa. Kiusaaja ei tiedä, että hän on egonsa vietävissä. He ovat niitä valurautaihmisiä, joiden elämää ohjaa ego ja sen monet mielen käänteet.

Kiusaaja kiusaa, koska hän kärsii rakkauden puutteesta. Hän ei ehkä kykene ottamaan rakkautta vastaan tai hänen on vaikea sitä itse antaa. Rakkauden virta on jollakin tavalla katkennut. Kiusaaja ei ehkä ole saanut rakkautta, hyväksyntää ja huomiota riittävästi omilta vanhemmiltaan.

Kiusaajaksi ryhtymisen ja kiusaamisen syyt saattavat löytyä hänen kotioloistaan. On helppo purkaa omaa kiukkua, pahaa oloa ja syyttää muita, kuin ottaa vastuu omasta itsestä, elämästään ja tekemisistään.

Asia, jota harvoin tullaan ajatelleeksi on se, että kiusaaja kärsii mielenterveysongelmista. Omalla kohdallani tunnistan selkeän kuvion kiusaajissa. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat koskaan kiusanneet minua, ovat kärsineet mielenterveysongelmista, osa vieläpä tietämättään. He ovat mieleltään sairaita. Kiusaaja kärsii empatian puutteesta eikä osaa käsitellä ja näyttää tunteitaan terveellä tavalla. 

Nämä kiusaajat luulevat olevansa vahvoja, rohkeita ja päheitä kavereidensa silmissä. Oikeasti he ovat heikkoja. Toisen ihmisen kiusaaminen ei ole vahvuutta, vaan heikkoutta. Heikko on se ihminen, joka kiusaa muita.

 

Kiusaamisen syyt

Kuka sitten joutuu kiusatuksi, toisten tyrannisoitavaksi? Ihminen, joka on jollain tapaa erilainen kuin muut. Kaikki me tiedämme, että syitä kiusaamiseen kyllä löytyy. Ihmiselle riittää syyksi mikä tahansa alkaa kiusaamaan toista. On se sitten sitä, että pukeutuu tai ajattelee eri tavalla tai on muuten vain erilainen. Vaikka herkkä tähteläinen, Valonsoturi, joka näkee ja tuntee enemmän kuin muut. Kiusaamisen syitä voi olla uskonto, ihon väri, vammaisuus, jopa lahjakkuus ja taito, jossa sinä olet hyvä. Kiusaaja löytyy kyllä syitä.

Keskuudessamme on ainut ollut uudenajan lapsia ja aikuisia, jotka ovat olleet lapsesta saakka erilaisia kuin muut. Monet heistä ovat joutuneet kiusatuksi? Miksi? Miksi tavallisen pulliaisen on vaikea sietää valoisia sieluja, jotka omalla valollaan ja läsnäolollaan tekevät arvokasta palvelutyötä planeettamme hyväksi? Miksi se laukaisee muissa kiusaamisvietin?

Olemuksessasi on jotain, joka ärsyttää muita. Kiusaaja ei siedä erilaisuutta. Hänen egonsa ei siedä erilaisuutta, ja siksi kiusaaja kiinnittyy siihen. Kiusaaja on unohtanut ja kadottanut oman Valonsa, oman totuutensa todellisesta itsestä. Sinussa voi olla jokin kohta, joka nostaa tämän ärsykkeen kiusaajan pintaa eikä hän kestä sitä.

Kiusaamisen yhteydessä puhutaan usein häpeästä. Mikä se kenenkin häpeä sitten on, kiusaaja löytää uhrin häpeänappulat ja tökkii niitä. Häpeää voi taustalla olla, mutta kiusattu ei ole häpeänsä kanssa yksin. Usein ajatellaan, että häpeää löytyy vain kiusatusta. Ei. Häpeää on myös kiusaajassa. Kaikki virheet, viat ja puutteet mitä löydät toisesta ihmisestä, ovat myös sinussa itsessäsi.

Kateus on myös yksi kiusaamisen syitä. Tuo suomalaisten tuttu perisynti. Kiusaaja kadehtii, koska hän ei koskaan tule saavuttaneeksi sitä mitä sinulla on jo nyt. Hän voisi saavuttaa sen, mutta heikkoudessaan kiusaaja ei sitä saavuta, ja jollain tasolla hän tietää sen.

Sinussa saattaa olla monen monta asiaa, joita kiusaaja sinussa kadehtii. Hän oikein etsimällä etsii syitä, virheitä ja puutteita, joihin iskeä.  Eikä ne välttämättä ole vikoja. Kiusaaja ehkä kadehtii kauneuttasi, vaikka väittää muuta. Kiusaaja saattaa haukkua sinua rumaksi ja lihavaksi, vaikka se ei ole totuus sinusta. Olet kaunis, mutta kiusaaja lannistaa sinua niin kauan, että lopulta itsekin alat uskomaan olevasi ruma ja lihava. Kiusaaja saattaa haukkua sinua varkaaksi, valehtelijaksi, huoraksi, homoksi vaikka miksi. Sinä et kuitenkaan ole sellainen. Ne kertovat kiusaajasta itsestään, ei sinusta.

Kuvittele. Kiusaaja kailottaa kovaan ääneen sinun olevan ruma, lihava ja huora. Tosi asiassa hän julistaa kaikille olevansa sitä itse.

Kiusata voi myös perhesyiden vuoksi, jos olet syntynyt vähävaraisempaan perheeseen. Yleensä parempiosaiset ja rikkaat luulevat olevansa hyviä ja parempia ihmisiä. Tästä vääristyneestä egon käsityksestä moni rikkaan lapsi on kiusaaja, joka kiusaa muita, itseään köyhempää. Se, että olet tässä elämässä syntynyt parempiosaiseen ja rikkaaseen perheeseen, ei suinkaan tarkoita sitä, että olet ihmisenä hyvä ja parempi kuin muut.

Minua kiusanneissa on ollut näitä rikkaita ja heidän kakaroitaan, jotka luulivat olevansa jotain parempaa kuin sitten olivat. Kuinka heidän elämänsä käsikirjoitusta, viimeistä piirtoa myöten ohjasi ego. Lapsena näin näitä rikkaita, jotka olivat ehkä vähän paremmassa osassa kuin perheeni. Näin ja tunsin sen vihan mikä heistä huokui, halveksunnan, paheksunnann, paremmuuden ja ylemmyyden tunteet.

Miten ihminen, joka on täynnä vihaa voi elää itsensä kanssa? Hyvin. Itse asiassa vallan mainiosti, koska hän ei näe sitä itsessään. Hän ei ole siitä tietoinen. Hän elää egonsa illuusion unessa.

Kiusaaja on aina pelokas ihminen, joka on sulkenut sydämensä ja herkkyytensä kovan ulkokuoren alle. Hän ei uskalla rakastaa itseään eikä katsoa omaa syvintä olemustaan suoraan silmiin. Se tekee liian kipeää nähdä sisällään oleva pimeys, pelot ja haavat. Kiusaajan on helpompaa sättiä, syllistää ja kiusata muita.

 

Kenen syy kiusaaminen on?

Moni virheellisesti ajattelee niin, että kiusaaminen on kiusatun syy. Tähän egon ajatusansaan haksahtavat ne, joiden sydämet ovat läpeensä kovettuneita kiviä. Virheellisesti ajatellaan, että kiusattu on itse syypää omaan ahdinkoonsa, että se on kiusatun oma syy, jos joutuu kiusatuksi. Väärin. Kiusaaminen ei ole KOSKAAN kiusatun syy. Ihmisenä kiusatussa ei ole mitään vikaa. Kiusattu on täydellinen juuri sellaisena kuin hän on. Kiusaaja vain ei tätä siedä.

Jokainen, joka hyväksyy kiusaamisen, saisi katsoa itseään peilistä. Sietäisitte hävetä ihmiset, mitä toisillenne teette. Jokainen, joka antaa hiljaisen hyväksynnän kiusaamisille, on osasyyllinen tapahtumien kulkuun. Sinun on ymmärrettävä viimeistään nyt, että pelkuruus ja oman etusi tavoittelu eivät ole syitä olla puuttumatta kiusaamiseen. Kiusaamisen jatkuminen ei ole kenenkään etu.

Suurin vastuu teosta lankeaa kiusaajan kontolle. Hän ottaa itselle karmavelan, jonka hän joutuu sovittamaan. Kukaan ei juokse karmaa pakoon.  Karma on vähän kuin oma varjosi, joka seuraa sinua elämästä elämään, kunnes olet valmis sovittamaan tekosi. Kiusaajana sinun on sovitettava tekosi.

Olen myös sitä mieltä, että yhteiskunta on vastuussa kiusaamisesta. Suomessakin me elämme kiusaamiskulttuurissa. Elämme kiusaajien yhteiskunnassa, jossa ulkoisesti vahvat sanelevat ja polkevat hiekoimpiaan jalkoihin. Yhteiskunta on osasyyllinnen salliessaan ja antaessaan kiusaamiskulttuurin jatkua ilman, että yhteiskunnallisella tasolla etsitään ratkaisuja ja tehdään päätöksiä kiusaamisen kitkemiseksi.

Yhteiskuntamme on rakentunut egoon pohjautuvaksi. Ego ohjaa jokaista yhteiskuntarakennetta ja sen osasia, rattaita, meitä ihmisiä. Ympäröivä maailma on luotu egon ympärille, egojen taistelutantereeksi. Siksi myös yhteiskunta on vastuussa jokaisesta koulu- ja työpaikka kiusaamisesta, jokaisesta syrjinnästä ja syrjäytymiseen johtaneesta tapauksesta.Tälle kaikelle tulee kallis hintalappu, johon yhteiskuntana syyllistymme.

Mikä on kiusaamisen hinta silloin, kun ihmisen koko elämä on pilattu? Pystytkö määrittelemään hintaa? Onko se kymppitonni? Satatuhatta? Miljoona? 

Pystyykö mikään rahaa korvaamaan sitä vahinkoa, joka ihmiselle on aiheutunut, kun hänen koko elämä on pilattu?

 

Yksikin kiusaamistapaus on kallista lystiä yhteiskunnalle. Kuvittele, että näitä kiusatuksi joutuneita on tuhansia. Mikä on todellinen hinta? Määrittelemätön. Jokaisen kiusaamistapauksen myötä, yhteiskunta menettää joka kerta jotain hyvin arvokasta. Yhteiskunta menettää pahimmassa tapauksessa kiusaamisen ja syrjäytymisen myötä ihmisen työpanoksen, eikä valtion kassaan kilahda veroeuroja.

 

Mitä kiusaaminen ihmiselle tekee?

Kiusaaminen on vakava asia, sillä se voi todella pilata ihmisen koko elämän. Siksi on niin ensiarvoisen tärkeää puuttua asiaan jo varhaisessa vaiheessa. Kukaan, ei kukaan koskaan saa ummistaa silmiään ja hyväksyä kiusaamista missään sen muodossa.

Kiusaaminen jättää pysyvät jäljet ihmiseen. Nuo haavat tuskin paranevat koskaan. Kiusattu kantaa noita arpia läpi koko elämänsä. Kokemus vaikuttaa jokaiseen osa-alueeseen ihmisen elämässä; koulutukseen, työhön, ihmisusuhteisiin, ihan kaikkeen.

Siksi kiusaamiseen ja sen lopettamiseen tulisi puuttua hanakammin sen alettua. Muuten ongelmat kasaantuvat ja heijastuvat  myöhemmin kiusatun aikuisuuteen. Silloin on jo myöhäistä tehdä korjausliikkeitä, kun vahinko on jo tapahtunut.

Mitä kiusaaminen sitten ihmiselle tekee? Jos kiusaaminen on alkanut jo lapsena, kiusaaminen vaikuttaa itsetuntoon ja sen terveeseen kehittymiseen. Kiusaaminen vaikuttaa myös terveen minäkuvan kehittymiseen.

Itsetuntohan siinä romuttuu täysin. Toinen asia minkä kiusaaminen murskaa, on omanarvontunto. Kiusatun itsensä arvostaminen alentuu, eikä hän pidä itseään enää missään arvossa. Kolmas seikka minkä kiusaaminen tuhoaa, on luottamus.  Menetät luottamuksen muihin ihmisiin. Et enää luota ihmisiin. Luottamus myös omaan itseensä, elämään ja sen kantavaan voimaan heikentyy.

Jos kiusaamiseen ei ole puututtu eikä sitä ole saatu lopetettua, kiusaamisen traumat ja jäljet heijastuvat ihmisen kasvaessa aikuisuuteen. Kiusattu ajautuu tilanteeseen, jossa hänen elinpiirinsä pienenevät ja hän vähitellen syrjäytyy yhteiskunnasta. Hän jää yhteiskunnan ulkopuolelle, vaille ystäviä, koulutusta, työtä, kaikkea. Ihmisestä tulee menneisyytensä vanki.

Masentuneisuus ja oikeuden ottamien omiin käsiin, voi johtaa päihteiden ja huumeiden käyttämiseen, itsemurhiin ja muihin järkyttäviin tekoihin. Nämä kaikki ovat seurauksia kiusaamisesta.

Kaikki olisi ollut vältettävissä, jos kiusaamiseen olisi puututtu. Teitkö sinä mitään kiusatun hyväksi? Tekikö yhteiskunta mitään? Silloin on turha voivotella ja kauhistella järkyttäviä tapahtumia, kun yhteiskuntana emme tehneet ajoissa mitään. Jokaisella on peiliin katsomisen paikka.

Entä ne lukemattomat itsemurhat, joihin kiusatut ajautuvat? Tekikö silloinkaan kukaan mitään?  Miksi niin moni koulu- ja työpaikkakiusattu ajautuu tilanteeseen, jossa ainoana ulospääsynä, vaihtoehtona he näkevät itsemurhan?  Eikö yhtään sydäntä kirpaise?

Minkälaisena yhteiskuntana ja ihmisinä itseämme pidämme?

Kaikesta kuultaa välinpitämättömyys ja itsekkyys. Jos aidosti ja oikeasti välittäisimme kanssasisaristamme ja -veljistämme, mitään kiusaamista ja siitä johtuvia kauheuksia ei koskaan tapahtuisi. Välinpitämättömyys ja itsekkyys ovat ihmiskunnan suurimpia ongelmia ahneuden lisäksi. Egosta kumpuava omahyväinen tyytyväisyys, kun itsellä on kaikki hyvin.

Jos olisimme ihmisinä, ihmiskuntana ja yhteiskuntana täynnä rakkautta, mitään kiusaamisilmiötä ei olisi. Surullista kuinka alas ihmisinä ja yhteiskuntana voimme vaipua.

 

Kasvatuksen vastuu

” Mitä vanhemmat edellä, sitä lapset perässä. ” Kuuluisa omena ei kauas puusta putoa. Jokainen vanhempi on vastuussa jälkikasvunsa kasvattamisesta niin, ettei kiusaaminen ole hyvksyttävää. Sinä olet vanhemman roolissa vastuussa siitä, minkälaiseksi lapsesi kasvatat. Jos suhtautumisesi koko asiaan on vähättelevä, välinpitämätön ei vois vähempää kiinnostaa, jälkikasvusi oppii tämän toiminta-, asenne- ja suhtautumismallin sinulta.

Samalla voisit miettiä, minkäkainen perheesi tilanne on siellä kotona. Onko siellä kaikki hyvin? Jutellaanko ja käsitelläänkö siellä asioita? Oletteko kiinnostuneita toistenne asioista ja vaihdatteko päivän kuulumiset? Vietättekö aikaa yhdessä? Jos näistä löytyy puutteita, ongelmia saattaa myöhemmin ilmetä, ja ne heijastuvat tavalla taikka toisella lapsiinne ja heidän käyttäytymiseen.

Monet aikuiset ovat siinä uskossa, ettei ” meidän poika tai tyttö ketään kiusaa. ” Tiedätkö varmuudella vai oletko sinisilmäinen ja hyväuskoinen?

Monelle vanhemmalle voi tulla yllätyksenä se, että lasta kiusataan tai oma lapsi onkin kiusaaja. Silloin kannattaa katsoa peiliin. Mikä omassa toiminnassa on ollut sellaista, mikä on voinut vaikuttaa asiaan? Onko jotain jäänyt omien turhan päiväisten kiireiden takia huomaamatta?

Vanhemmat eivät aina teidä mitä heidän ” kultamussukkansa ” puuhailevat. Jos tietävät, jotkut vanhemmat alkavat heti vähättelemään kiusaamista eli ts. tekevät tyhjäksi koko asian. Jotkut jopa tekevät kaikkensa etteivät heidän ” kultamussukkansa ” tule erotetuksi koulusta tai saa muita sanktioita tapahtuneesta. Ettei vaan maine kärsi = ego.

Mitä tämä mielestäsi kertoo vanhempien kasvatuksesta, vastuusta ja moraalista?

Entäpä kiusatun vanhemmat, tietävätkö he, että heidän lastaan kiusataan? Ei välttämättä, ellei lapsi itse kerro. Kiusattu ei välttämättä koskaan uskalla kertoa kenellekään, edes omille vanhemmilleen, että häntä kiusataan. Etenkin silloin, jos lapsen ja vanhempien välille ei ole kehittynyt lämmintä, luottamusta ja turvallista kasvuympäristöä, lapsi jättää kertomatta.

Tilanne on hyvä niiden kiusattujen osalta, joiden vanhemmat tietävät ja puuttuvat ripeästi asioihin. Ääripäässä ovat ne vanhemmat, jotka eivät ota vanhempain vastuuta lastensa kasvattamisesta ja heidän hyvinvoinnistaan. Vanhemmat, joita ei kiinnosta mitä lapsen elämään kuuluu, vaan heitä kiinnostaa enemmän oma napa, on kiusatun lapsen kannalta huono yhtälö. Lapsi on asian kanssa yksin, ilman aikuisen tukea ja turvaa.

Vanhempien vastuu ja kasvatus ovat suuressa roolissa kiusaamisen kitkemisessä. Ole sinä fiksu ja rakastava vanhempi, joka uskaltaa puuttua asiaan. Emme tarvitse yhteiskuntaan enää yhtäkään uutta kiusaajaa tai kiusattua.

 

Koulumaailma

Nykypäivänä pienempiä kouluja lakkautetaan ja yhä suurempia koulukokonaisuuksia muodostetaan. Tämä on huolestuttava kehitys, ei suinkaan hyvä sellainen. Huolestuttavaksi sen tekee se, että suurissa kouluissa kiusaamisen ehkäisy ja sen silmälläpitäminen on hankalampaa, jopa mahdotonta. Kiusaamiseen puuttuminen ajoissa vaarantuu. Yhteiskunta säästää ihan väärissä asioissa. 

Puhutaanko kouluissa riittävästi kiusaamisesta? Mielestäni ei riittävästi. Tässäkin asiassa on varmasti koulukohtaisia eroja. Hyvä kehitys on se, että asiasta nykypäivänä puhutaan, ja kiusaamistapaukset nostetaan tapetille mediassa.

Ns. ” hyvä koulu kampanjat ” ovat vain laastareita, joiden turvin pahimmassa tapauksessa yritetään piiloutua itse ongelmalta. Tämä laastari on yhtä tyhjän kanssa. Tällaisen laastarin koulu voi hankkia peitelläkseen koulussa esiintyvää kiusaamista kiillottaakseen julkisuuskuvaansa.

Tämä ” hyvä koulu ” laastari haiskahtaa koulujen peittely-yritykseltä kätkeä totuutta. Laastari ketoo myös kykenemättömyydestä, osaamattomuudesta ja haluttomuudesta hoitaa kiusaamista fiksusti ja sivistyneesti. Nämä koulut pesevät kätensä kiusaamiselta lakaisemalla ne laastarin alle. Mikään ” hyvä koulu -kampanja ” laastari ei poista sitä tosiasiaa, että kiusaaminen sallitaan ja annetaan sen jatkua.

 

Mitä opettajat tekevät vai tekevätkö he mitään?

On suorastaan edesvastuutonta toimintaa olla puuttumatta kiusaamiseen. Olen sitä mieltä, että vielä tänä päivänäkään kouluissa ei tehdä riittävästi töitä kiusaamisen lopettamiseksi. Opettajat voisivat tehdä paljon enemmän kuin tekevät, jos vain haluaisivat.

Uskallan sanoa suoraan, liian moni opettaja on hiljaisen hyväksynnän antaja. On jopa opettaja ressukoita, jotka pelkäävät puuttua asiaan, sillä pelolla, että heitä itseä aletaan kiusata. ” En puutu asiaan. En uskalla. En halua menettää työtäni ja palkkaani. ”

Entäpä sitten, kun kiusajana onkin opettaja? Silloin ollaan jo astetta vakavampien asioiden äärellä. Se, että auktoriteettiasemassa oleva ihminen kiusaa oppilastaan, on hälyttävä signaali opettaja-aseman väärinkäytöstä.

Tällaisissako yhteiksuntamme opinahjoissa annamme lapsiamme kasvattaa?

Valtaosa kouluista ja niiden opettajista toteavat, ettei heillä ole aikaa eikä resursseja puuttua ennaltaehkäisevään kiusaamiseen ja sen valvomiseen. Koulut ja opettajat pesevät kätensä asiasta. On helppo syyttää jotain muuta kuin itseään.

Koulun ja opettajan vastuulla on oppilaiden hyvinvointi, ja se, että jokainen oppilas saa koulurauhan, turvallisen ja viihtyisän työskentely-ympäristön. Koulun, jossa kaikkia arvostetaan, rakastetaan ja kohdellaan tasa-arvoisesti.

Ikävä kyllä, tilanne on edelleen monessa koulussa sellainen, ettei kiusaamiseen kyetä, osata eikä haluta puuttua. Tämä haluttomuus ratkaista kiusaamiseen liittyviä ongelmia, on tekopyhää.

On väärin, että yleensä se on kiusattu, joka joutuu vaihtamaan koulua, ei kiusaaja. Asian tulisi olla juuri päinvastoin. Se, joka kiusaa, saa lähtöpassit.

Kiusaamiskulttuuri voidaan oikeasti lopettaa, ja siinä te hiljaisen hyväksynnän antajat olette suuressa roolissa. Sinä, joka olet hiljaisen hyväksynnän antaja, ole rohkea ja puutu kiusaamiseen. Älä vaikene pelkuruuttasi, vaan pistä itsesi likoon. Meidän on korkea aika rakentaa yhdessä valoisampaa maailmaa.

 

Työpaikkakiusaaminen

Ihminen viettää yhden kolmasosan ajastaan työpaikalla. On sanomattakin selvää, ettei kukaan saa joutua kiusatuksi ja kaltoin kohdelluksi työpaikalla.

Ikävä kyllä, kiusaamista esiintyy monella työpaikallakin. Varsin yleistä työpaikkakiusaamisessa on kuvio, jossa työntekijä jätetään syystä taikka toisesta työyhteisön ulkopuolelle. Hänelle saatetaan nakittaa paskimmat hommat ja vaativimmat työajat. Syrjintä on myös kiusaamista.

Kovin ikäviä ovat ne tapaukset, jossa itse pomo tai esimies on narsistinen tyranni ja kiusaaja. Työpaikoillakin ilmenee samat kuviot ja roolitus: kiusaaja, apurit, kannattajat ja hiljaisen hyväksynnän antajat.

On se perhana kumma, miksi kenelläkään ei ole tarpeeksi rohkeutta puuttua työpaikkakiusaamiseen. Ai niin, he pelkäväävät menettävänsä työn. Kun pelko yltyy, he huomaavat, että siinä menee myös säännöllinen palkka. Rahan tulo lakkaa, jos he puuttuvat tapahtumiiin. Mitä sitten? Mitä sitten vaikka menettäisit kaiken?

Oletko mieluummin lopun elämääsi hiljaisen hyväksynnän antanut pelkuri kuin kiusaamista vastustava, oikeudenmukaisuuden ja totuuden rohkea puolustaja? Kumman valitset?

 

Valitsetko pelkuruuden vai rohkeuden ja vahvuuden? Valitsetko egosi ohjaukset vai sielusi johdatuksen? Minun ei tarvitse kahta kertaa miettiä. Miten on sinun laitasi?

Se, minkälainen työyhteisön yleinen ilmapiiri ja keskinäiset kemiat ovat, ei suinkaan ole vähäpätöinen asia. Työilmapiirin ja työhyvinvoinnin kehittäminen ja siihen panostaminen on syytä ottaa vakavasti. On työnantajat ja esimiehen velvollisuus ja vastuu huolehtia työpaikan ilmapiiristä, kiusaamisen ja syrjinnän kitkemisestä. Kiusaamiselle on laitettava stoppi.

 

Todellinen hyvyys ja ihmisarvo

Koita nyt hyvä ihminen ymmärtää, että ihmisarvoa ja paremmuutta ei mitata maallisin mittarein. Kaiken minkä olet hamunnut ja haalinut egostasi käsin, ei ole merkki ihmisen hyvyydestä ja paremmuudesta.

Ihmisen todelllinen arvo mitataan sillä, mitä olet sydämestäsi. Sydämen hyvyydellä. Se, minkälaisena sydämesi puutarha näyttäytyy. Kasvaako siellä mitä kaunein puutarha vai  onko siellä ilkeitä rikkaruohoja ja karrelle palanutta mustaa kuonaa.

Henkinen pääoma on kaikkein arvokkainta ja kalleinta omaisuuttasi, jota kukaan ei koskaan vie sinulta pois. Kaiken maallisen voit menettää, etkä edes hautaasi sitä mukanasi vie.

Kannattaako omahyväisenä kerskua rikkaalla syntyperällä ja maallisilla rikkauksilla? Ei. Egosi on maallisuutesi luonut. Siksi se ei ole aitoa.

Totuus on, että monet maallisesti rikkaat ovat henkisesti todella köyhiä. Tosin poikkeuksiakin on. Kun taas maallisesti köyhät saattavat olla henkisesti todella rikkaita.

Lakkaa arvostelemasta, tuomitsemasta, väheksymästä ja kiusaamasta yhtään ketään. Sinä et tiedä, mitä kaikkea tuo ihminen on joutunut elämässään kokemaan, kohtaamaan ja kestämään. Et voi koskaan tietää miten valoisa ja viisas vastaantuleva sielu on, vaikka hän kulkisi kerjäläisen vaatteissa. Minä tiedän. Olen sen nähnyt ja kokenut. Siksi tiedän.

 

Henkinen kampittaminen. Mitä se on?

Kiusaamisessa on eri muotoja. On fyysistä kiusaamista, joka menee jo fyysisen väkivallan puolelle. On henkistä kiusaamista, ja sitä voi olla vaikeampi tunnistaa. Nykyään kiusaaminen on levinnyt verkkoon nettikiusaamiseksi.

Uudeksi kiusaamisen muodoksi nimeän henkisen kampittamisen, joka on henkisen kiusaamisen alalaji. Tähän kiusaamisen muotoon sortuvat ns. henkiset ihmiset. Henkisestä kampittamisesta harvemmin vielä puhutaan, sillä sen näyttämönä toimivat henkiset piirit. Harva henkinen ihminen oikeasti tunnistaa tätä ilmiötä.

Mistä henkisessä kapittamisessa on kyse? Henkinen kapittaminen tarkoittaa juuri sitä, kampittamista. Henkinen kampittaminen on sitä, että henkinen ihminen yrittää kampittaa toista henkiseltä tieltä pois tavalla tai toisella.

Henkisissä piiressä on ihmisiä, jotka luulevat olevansa henkisellä polullaan pidemmällä kuin muut.  He ajattelevat olevansa edistyneempiä, kehittyneempiä ja parempia henkisentien kulkijoita kuin toiset. Heissäkin on myhäilijöitä, jotka paistattelevat valokeilassa tyytyväisinä ja omahyväisinä, suuruuden ja kuuluisuuden jalustalla.

Kuvioon liittyy henkinen ylpeys, jonka takana lymyilee, kukas muu kuin ego. Henkinen ylpeys koituu monen henkisen ihmisen suurimmaksi ja vaikemmaksi kompastuskiveksi hänen henkisellä tiellään ja hänen omassa henkilökohtaisessa elämässään.  Henkinen ylpeys = ego.

 

Kiusaamisen henkinen näkökulma

Henkiset ihmiset tykkäävät myhäillä ja päteä milloin sielunsopimuksilla, karmalla, egolla ja uhriasenteella. On helppo piiloutua näiden termistöjen taakse silloin, kun sinulla ei ole kokemusta kiusaamisesta. Jos et ole joutunut kiusatuksi, et voi koskaan tietää mitä se on, mitä se sinulle tekee ja minkälaisten asioiden kanssa painiskelet.

On aivan eri asia lukea tai kuulla tarinoita kiusaamisesta. Se ei ole sama asia kuin omakohtainen kokemus. Omakohtainen kokemus on aina kokonaisvaltainen ja syvälle luotaava kokemus. Silloin tiedät asiasta kaiken. Olet asiantuntija kokemuksessasi.

Jopa tätä kirjoittamaani tekstiä lukiessaan henkinen ihminen saattaa ajatella; ” Nyt sillä on egon ääni kellossa. Nyt tuossa kohtaa puhuu ego.  Nyt se on uhriasenteessa. Nyt se on marttyyri. ”

” Lopeta egon kuunteleminen. Lopeta uhrina oleminen. Lopeta marttyyrina oleminen. ”

Henkisen ylpeyden norsunluutornista on helppo myhäillä ja päteä, silloin kun omat ihmisyyden kokemukset eivät ole laittaneet sinua elämän edessä polvilleen nöyrtymään. Henkisen ylpeyden sokeuttamalta ihmiseltä puuttuu aito myötätunto, armo ja nöyryys. Jos ne omat kokemukset eivät ole riittävän kauheita ja traumaattisia, on vaikea kokea aitoa myötätuntoa ja armoa ihmistä ja hänen kokemaansa kohtaan.

Myös henkinen ihminen on erehtyväinen ja altis sortumaan mustavalkoiseen ajattelutapaan, olettamuksiin ja näkemyksiin asioista, jotka eivät kuulu hänen kokemuspohjaansa. Siksi älä tuomitse, äläkä oleta mitään, kun et tiedä. Meillä jokaisella on oma totuutemme. Sinun henkisenä ihmisenä tulisi se ymmärtää.

Toki kiusaamisen taustalla voi olla sielun halu kokea juuri tämä kokemus. Yksikään kiusaamistapaus ei ole identtinen. Yhtäläisyyksiä on, mutta jokainen kokemus on räätälöity yksilön tarpeita ajatellen, sielun halu oppia. Tarkoituksena on, että sinä kasvat ja kehityt ihmisenä. Oppiläksystä opitaan kaikki se, mitä sillä on tarjottavana.

 

Sielumme päättää ennen syntymää mitä se haluaa tässä elämässä kokea. Sielun halua kokea ihmisyyttä ja sen haasteita, voi tuntua pienen mielemme ja persoonamme tasolla vääryydeltä, mutta korkeammasta näkökulmasta katsottuna kaikki palvelee aina sinun parastasi. Se näennäisesti kipeä kasvutarinasi elämäsi polulla voi osottautua myöhemmin suureksi siunaukseksi ja lahjaksi.

Näin ollen yksi syy kiusatun ja kiusaajan rooliin joutumiseksi, on sielun halu kokea tämä asia. Sielun missiona on voinut olla halua kokea kiusaamisen molemmat puolet. Kolikolla on aina kaksi puolta; kiusaaja ja kiusattu. Karma eli karmalliset seikat ja sielunsopimukset eri ihmisten välillä voivat olla osasyitä kiusaamisen takana.

Mutta, onko aina näin? Voidaanko aina olettaa, että kiusaamisen taustalla ovat sielunsopimukset ja karma?  Uskallan olla eri mieltä. Minä en nimittäin jaksa millään uskoa, että jokaisessa kiusaamistapauksessa olisi kyse karmasta ja sielunsopimuksista. En vain usko, sanokoonpa muut mitä tahansa.

Avaa silmäsi ja katso ympärillesi. Ei tarvitse olla kristallipalloa eikä ennustajeukkoa sitä katsomaan, kun näkee minkälaisessa kiusaajien yhteiskunnassa elämme. Olemme luoneet yhteiskuntaamme sairauden nimeltä kiusaaminen.

Siksi en uskoa ajatukseen siitä, että jokaisen kiusaamisen alkusyy on sielun oppiläksy ja karma. Yhteiskunnassamme rehottava kiusaamiskulttuuri on sairaus, joka tulee viipymättä parantaa. Kiusaamiseen tulee puuttua ottamalla järeät keinot käyttöön sen pois kitkemiseksi.

 

Asia, jota kiusaaja ei koskaan tule sanomaan

Kiusaaja ei koskaan, ei koskaan tule pyytämään kiusatultaan anteeksi. Sehän tarkoittaisi sitä, että kiusaaja joutuisi tunnustamaan tekonsa ja myöntämään heikkoutensa. Sehän ei kiusaajan mielen maisemaan sovi. Kiusaaja ei koskaan pyydä tekoaan uhriltaan anteeksi. Vain aniharvat kiusaajat siihen kykenevät.

Älä odota anteeksiantoa kiusaajalta, sitä ei tapahdu. Paras lääke mitä asialle voit tehdä, on antaa itsellesi anteeksi. Tee se itsesi takia. Anna anteeksi itsellesi. Vapautat itsesi tapahtuneesta. Kiusaaja joutuu edelleen sovittamaan karmansa. Sinä olet vapaa.

” Annan anteeksi itselleni. Annan anteeksi itselleni kaiken. ”

 

Viesti kiusaajalle

Lakkaa kiusaamasta kiusaaja, sillä sinä olet heikko. Sinä et ole vahva etkä rohkea. Olet rakentanut kovan, vahvan ja rohkean kuoresi itsesi ulkopuolelle. Kaikki vahvuutesi ja rohkeutesi perustuvat ulkopuolisiin tekijöihin, jotka olet itse rakentanut tyydyttämään ja ruokkimaan heikkouksiasi. Yrität kohottaa heikkoja piirteitäsi, mutta joka kerta niin tekemällä, heikennät itseäsi. Joka kerta kiusaamalla toista, satutat vain itseäsi.

Oikeasti olet todella heikko. Tarvitset apua. Janoat rakkautta ja hyväksyntää muilta, mutta et tule niitä koskaan saavuttamaan. Egosi luoma illuusio vahvuudestasi, rohkeudestasi ja ylivertaisuudestasi ovat kääntyneet sinua itseäsi vastaan. Jatkamalla vahingollista toimintaasi, ajat itsesi pimeytesi tielle. Tielle, jonka sinä itse olet luonut.

Vapauttaaksesi itsesi taakasta, sinun tulee ottaa vastuusi teoistasi. Sinä yksin kannat vastuusi. Sinä yksin tulet vastaamaan tekojesi seurauksista. Karma on karmaa, etkä juokse sitä pakoon. Sinä sovitat tekosi, joka on oleva rakkauden teko.

Valoa ja rakkautta sinulle kiusaaja, sitä sinä oikeasti tarvitset. Rakkautta.

 

Viesti kiusatulle

Rakas, olet rakas. Olet kaunis ja puhdas Valon sielu. Valosi on kaunista ja herkkää. Kaikessa herkyydessäsi ja haavoittuvuudessasi olet äärettömän vahva. Sisimpäsi tietää sen. Sinä olet vahva ja rohkea. Sinä olet arvokas ja hyväksytty juuri tuollaisena kuin olet.

Rakas, ethän koveta ja kuoleta sydäntäsi? Sisäinen vahvuutesi, voimasi ja rohkeutesi kantavat sinua vielä pitkälle. Anna anteeksi itsellesi. Anteeksi antaminen ei tarkoita sitä, että hyväksyt teon. Ei. Se tarkoittaa sitä, että vapautat itsesi. Antamalla anteeksi itsellesi, vapautat itsesi taakasta.

Rakasta itsesi ehjäksi. Anna rakkauden täyttää olemuksesi. Kiedo sisäinen lapsesi täyteen rakkautta. Rakkaus on voimista suurin ja vahvin. Rakkaus on sinun vahvin aseesi maailman tuulia vastaan.

Uskalla rakas kertoa tapahtuneesta. Sinä annat kasvosi kiusaamiselle kertomalla tarinasi jokaiselle. Julkinen ulostulosi voi pelottaa, mutta rakas, sinussa on jo kaikki mitä esiintuloosi tarvitset. Voima, vahvuus ja rohkeus ovat sisälläsi. Sinä pystyt ja osaat.

Rakkautta sinulle ihana, rakas Luojan lapsi.

 

Oma tarinani

Kun oli kouluun lähdön aika, olin järkyttynyt; ” Pitääks mun mennä kouluun. Eihän siellä mitään opi. ”

Omalla kohdallani kiusaaminen alkoi ala-asteella. Minua kiusasivat parempiosaisten lapset, jotka luulivat olevansa ihmisinä parempia ja oikeutettuja elämään. Pääjehu oli kiusaaja, joka sai muut käskyvaltansa alle. Muut olivat kiusaajan apureita ja hiljaisen hyväksynnän antajia.

Koulu oli minulle yhtä helvettiä. En halunnut mennä hirviökouluun. Koulun opettajat olivat hirviöitä, jotka kiusasivat minua. Kyläkoulussa oli kaksi opettajaa, pariskunta. Tämä naishirviö erityisesti kiusasi minua, mutta kyllä sen mieskin osasi. Milloin vedettiin tukasta ja korvasta, milloin se oli sanallista ilkeilyä, taitojen ja osaamiset väheksymistä, kuten virkkuukoukun omituinen asento. En myöskään osannut laulaa. Lauloin aina nuotin vierestä, sain siitäkin kuulla.

Lopulta en mennyt kouluun, vaan kulutin kouluajan metsässä leikkimässä ” kavereiden ” kanssa, enkeleiden ja keijujen, sillä seurauksella, että minut jätettiin luokalle. Ainahan luokalle jäämiseen pitää jokin syy keksiä. En muka osannut lukea. Väärin. Osasin lukea ennen kouluun menemistä, en vain halunnut lukea hirviölle.

Kiusaaminen jatkui oppilaiden ja opettajien toimesta. Minulla ei ollut kavereita. Minulla ei ollut ketään kenelle olisin asiasta kertonut, ei ketään joka olisi lohduttanut ja tukenut. Paitsi enkelit. Minut jätettiin aina tylysti muiden ulkopuolelle.

Niin. Olin kyllä kaunis ja valoisa lapsi, täysin erilainen kuin muut. Minulla oli jotain, mitä kiusaajat minussa jatkuvasti kadehti. Valoni yritettiin sammuttaa, lahjakkuuteni ja henkiset lahjani yritettiin kitkeä pois.

Tuolloin seitsemän vuotiaana tiesin mitä on karma. Tiesin, että nämä kiusaajat tulevat sovittamaan karmansa ennemmin tai myöhemmin. ” Siinäs kiusaatte niin paljon kuin sielu sietää, mutta tulette karmanne sovittamaan, ” näin tiesin asian olevan.

Muistan vielä, kuinka ennen kouluun menoa olin iloinen, ulospäinsuuntautunut, viaton ja onnellinen lapsi. Kiusaamisen takia tapahtui dramaattinen käännös. Minusta tuli ujo ja sisäänpäin kääntynyt. En suostunut puhumaan yhdellekään hirviölle. Luottamus ihmisiin oli mennyt.

 

Perhehelvetti

Lapsena ajattelin, että olen vahingossa joutunut väärään perheeseen, että vauvat ovat jossain vaiheessa vaihtuneet, ja jouduin väärien vanhempien käsiin. Oikeat vanhempani ovat jossain muualla, jotka kaipaavat minua.

Jos koulu oli yhtä helvettiä niin sitä se oli myös kotona. Helvetti jatkui kotonakin. Oma perhe kääntyi minua vastaan. Perheen pääkiusaaja oli oma mutsi, joka sai veljeni apulaisikseen. Faija ei minua kiusannut, koska hän ei juuri koskaan kotona ollutkaan. Tuolloin lapsena pidin faijasta vähän enemmän kuin mutsista. Faijalla oli omat virheensä, vikansa ja puutteensa, mutta hän ei sentään kiusannut minua.

Karu todellisuus huomata kuinka sairaaseen perheeseen jouduin. Ajattelin usein; ” nuo nyt ovat sairaita yksilöitä, eivätkä tiedä mitä tekevät. ” Yritin olla ymmärtäväinen, mutta silti teki kipeää. Se, että lähimmät ihmiset kiusaavat, syrjivät ja sortavat sinua, ei oikeuta ja hyväksytä heidän tekoaan.

Niin. Oma mutsi haukkui tytärtään. Veljet naureskelivat rinnalla. Mutsi haukkui tyttärensä huoraksi. Seitsemän vuotiaan tyttärensä.

Kotona koin olevani orja. Mutsi ei yleensä tehnyt mitään, vaan pisti minut jynssäämään lattioita, tiskaamaan, pyykkäämään, leipomaan ja käymään kaupassa. Olin kuin se kuuluisa satujen tuhkimo, jota ilkeä, paha äitipuoli kiusaa ja kohtelee kaltoin.

Kuuluuko lapsen ottaa vastuu vanhemmistaan? Miltä sinusta tuntuisi, jos oma perheesi kiusaa sinua? Miltä tuntuisi, jos oma äitisi haukkuu sinut huoraksi ja kiroaa alimpaan helvettiin?

Jaksaisitko sinä näin systemaattista kiusaamista? Jaksaisitko koulukiusaamisen lisäksi kiusaamisen kotona?

Jaksaisitko vielä kaiken kiusaamisen ja perhehelvetin lisäksi kantaa äärettömän herkkyytesi? Kestäisitkö herkkyyden, kyvyn aistia ja tuntea ihmisten tunteet ja niiden suunnattoman vihan?

Tähän yhtälöön, kun vielä lisätään kaikki perheemme olosuhteet ja ongelmat, niin kestämistä todella riitti.

Olimme köyhä perhe. Asuimme vaatimattomasti. Talo, jossa asuimme, oli kylmä talvella. Taloon ei tullut vettä sisälle vaan vesi piti kantaa ulkokaivosta. Ei ollut sisävessaa eikä pesumahdollisuuksia. Oli ulkosauna peseytymistä varten. Sähköt oli kyllä, mutta eipä juuri muita mukavuuksia.

Rahaa ei aina ollut ruokaan. Oli syötävä sitä mitä oli, jäniksen koipea, metsälinnun tai hirven lihaa ja kalaa. Näitä faija kyllä osasi pyytää, ja siihenpä hänen hyväntekeväisyytensä perheensä elättämiseen sitten jäikin. Oli kausia, joilloin en kyennyt muistamaan milloin olin viimeksi syönyt. Saatoin olla monta päivää ilman ruokaa. Olin elänyt Pyhällä Hengellä.

Yleensä palkkapäivänä faija joi rahansa, tuli kännissä kotiin reuhaamaan pyssyjen ja puukkojen kanssa. Monta kertaa piti pelätä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Faija oli aggressiivinen ja purki pahanolonsa viinaan ja aseisiin. Kissat ja koirat saivat vihanpuuskassa kuulan kalloonsa. Pelko kuolemasta väritti elämää.

Entä mutsi? Mutsi alistui uhriksi, kärsi mielenterveysongelmista ja yritti myrkyttää koko pesueensa.

Meidän perheessä ei tunnettu ihanteita kuten rakkaus, myötätunto, toisten kannustaminen, tukeminen ja auttaminen. Vanhemmat eivät koskaan olleet kiinnostuneita lastensa asioista ja elämästä. Vanhempani eivät koskaan osallistuneet koulujen joulu- ja kevätjuhliin. Ei heitä kiinnostanut.

Jos vanhemmat eivät osaa ottaa vastuuta itsestään, miten sitten lapsistakaan.? Jos et kykene rakastamaan itseäsi, et kykene rakastamaan ketään toistakaan.

 

Koko ala-asteaika meni kiusaamisen varjossa. Huusin Jumalalle; ” Ota mut pois. Mä en haluu olla täällä. Mä haluun kuolla. ” Anelin ja anelin, raivosin Jumalalle. Itkin kovaa ja pahaa maailmaa. Itkin pois ihmisten julmuutta.

Ainoa valon pilkahdus ja pakokeino oli urheilu. Talvella hiihdin ja kesällä juoksin. Hiihdin säällä kuin säällä kilometri tolkulla joka päivä. Tein jopa omat latuni metsään umpihankeen. Tärkeintä oli, ettei tarvitse olla kotona.

Eräänä päivänä lopetin koko urheilun. Päätös oli selkeä ja kristallinkirkas. Olin oivaltanut urheilun egostisuuden. Olin loistava liikunnassa, mutta en siitäkään saanut hyviä arvosanoja. Hirviöopettajat pitivät siitä huolen. Ne, jotka olivat liikunnassa huonompia, saivat kyllä parempia arvosanoja.

 

Matkalla kohti aikuisuutta

Yläaste meni jotenkuten. Oli oikeastaan helpotus päästä pois hirviökoulusta. Yläasteellakin oli jonkin verran kiusaamista, sanallista ja henkistä, kiusaajina jälleen kerran rikkaiden ja parempiosaisten kakarat. Yläasteellakin oli opettajia, jotka eivät tehneet mitään kiusaamiselle. Näitä hiljaisen hyväksynnän antaneita opettajia, pelkureita ja nössöjä, muka aikuisia, jotka eivät uskaltaneet tehdä mitään.

En tiennyt mitä minusta tulee isona. En tiennyt sitä ala-asteella enkä vielä yläasteellakaan. Kauhistuttava tilanne päättää yks kaks mitä elämällään tekee, kun ei tiedä.

Eräs muisto kuitenkin palautui mieleeni, kun erään kerran lapsena ajattelin asiaa; ” mitä minusta mahtaa tulla isona? ” Ritapa oli sitä mieltä, että ; ”  tässä maailmassa ei ole sellaista työtä mitä tulen tekemään. Sitä ei ole vielä keksittykään. ” Hyvin tähteläinen ajatus jo tuolloin. Olin kaikin tavoin eri maata.

Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan puutarha-alaa. Haaveilin floristin ammatista. Haaveeksi jäi, sillä yhden väärinymmärryksen takia minua alettiin kiusaamaan. Valheet ja juorut tapauksen ympärillä paisuivat. Sain osakseni ilkeilyä, sanallista herjaa ja ulkopuolelle jättämistä pelkän väärinymmärryksen takia. Kukuaan ei koskaan vaivautunut minulta kysymään tottuutta tapahtuneesta, ei edes opettajat eikä puutarhan työntekijät. He uskoivat mieluummin huhupuheita, kuin että olisivat itse ottaneet asiasta selvää.

Lopetin koulun kiusaamisen takia. Hyvästi rakastamani puutarha ja floristinhommat. Kyseinen opinahjo ei saanut minulta hyvää arvosanaa kiusaamisen kitkemisestä silloin, eikä saa vielä tänäkään päivänä. No points.

Onneksi oli valoa tunnelin päässä näkyvissä, sillä tapasin tulevan mieheni.

 

Aikuiselämää

Olen kokenut kiusaamista ja syrjintää jossain muodossa oikeastaan koko ikäni. Ihan sama missä olen ollut, aina on ollut kakkiainen joka alkaa kiusaamaan. Yhteiskunnassamme on monen monta sairasta yksilöä, jotka kiusaavat muita. Sairauttahan se on, kiusaaminen. Näitä sairaita mielipuolia, narsistisia tyranneja löytyy kaikkialla, kuten seuraava tarina osoittaa.

Joskus 90 -luvun alkupuolella työkkäristä tuli tieto mennä ” työelämään ja koulutukseen ohjaavaan koulutukseen. ” Tyko kurssille oli pakko mennä. Jos olisin tiennyt, mitä joudun kokemaan tuolla kurssilla, en olisi koskaan mennyt. Olisin ottanut karenssin kuin mennyt kiusattavaksi.

Jouduin kurssilla kiusatuksi ja syrjityksi niin muiden osallistujien kuin kouluttajienkin toimesta. Kurssilla oli yksi ihminen, joka näki tilanteen ja sanoi minulle; ” hei, älä välitä noista. ” Ketään muuta ei kiinnnostanut, miten minua kohdeltiin ja miltä minusta tuntui. Tämä yksi mies oli ainut.

” Hei, älä välitä ” on pikkasen huono lohdutusviesti kiusatulle, koska tottakait sinä välität ja tunnet syvästi.

Kyseiselle tyko kurssille oli hankittu epäpäteviä, ammattitaidottomia ja epäasiallisen kohtelun omaavia kouluttajia. Koulutuksessa oli mukana psykologi, toimittaja ja mikä lie tyyppi, joka oli kiusaamisen pääjehu. Mistä lie hankittu, täysin omituinen kokoonpano.

Koulutuksen lopussa pidettiin palaveri työkkärissä, johon osallistui edellä mainittujen lisäksi työkkärin virkailija. En mene yksityiskohtiin, mutta en ole eläissäni ollut niin nöyryyttävässä tilanteessa. Lähdin tyrmistyneenä itkien paikalta pois, kauhuissani moisesta kohtelusta valtion viraston toimesta.

 

Vuosia vierähti ja syrjytyminen yhteiskunnasta oli alkanut. Olin näkymätän aivan kuin minua ei olisi olemassakaan.

Syrjäytymiseni syveni. Uin syvissä vesissä ja harkitsin oman käden oikeutta lopettaakseni elämäni. Ajattelin itsaria vaihtoehtona. Vaikka kuinka syvässä jamassa ja kuopassa olen ollut, olen aina nähnyt valoa tunnelin päässä. Olen aina jaksanut uskoa parempaan huomiseen. Olen aina tiennyt, etten saa lähteä oman käteni kautta. En voinut tehdä sitä itselleni, koska minussa oli rakkautta vielä jäljellä itseäni kohtaan.

On minun onneni, että herkkä ja hyväsydäminen mieheni pysyi rinnallani kaikesta huolimatta. Olemmehan samanlaisia, herkkiä, lempeitä ja hyväntahtoisia. Olemme aina olleet toistemme henkinen tuki ja turva. Ihan sama mitä tapahtuu, toinen pysyy rinnalla.

Näiden syrjäytymisvuosien aikana päätin, että jotain on tehtävä, näin ei voi enää jatkua. Lähdin henkiselle tielle oikein kunnolla. Olin kyllä lukenut kaiken maailman henkiset kirjat ja tiesin henkimaailman läsnäolon. Oli aika siirtyä tutkimaan kursseja ja koulutuksia. Ja niitähän käytiin, alkuhuumassa oikein urakalla. Samalla henkisten piirien nurjempikin puoli näyttäytyi.

 

Temppelielämää, josta tuli helvetti pienoiskoossa

Temppelielämään kuului päivittäistä uhkailua, syyllistämistä, kiristämistä, manipulointia, pelottelua ja jatkuvaa kaupankäyntiä henkisellä tasolla henkisin keinoin. Energia temppelitalossa oli kaikkea muuta kuin korkeuksia hivelevä. Kyllä siellä rukoiltiin tehden temppeliseremonioita ja yritettiin nostattaa energiaa, mutta miltei heti, energia lässähti.

Annettiin ymmärtää, että jos ei tee seevaa, niin olet taas huono ihminen. Siitäkin tuli sanomista, kun uskalsin kyseenalaistaa asiat ja puolustautua. Kun minusta ei otetta saatu, sitä yritettiin mieheni kautta, jopa uhkailemalla.

Miten henkinen ihminen, jolla on temppeli ja siellä Jumalallisia murteja, miten ihminen, joka tekee hindulaisia temppelirukouksia, hänellä on guru ja avataara elämässään, voi kohdella toisia ihmisiä miten lystää?

Sittemmin olen todennut: Jumala ei laadi sääntöjä, vaan ihminen.

Temppeliaika oli monella tapaa hyvin silmiä avaava kokemus. Suomut karisivat silmiltä oikein kunnolla. Minun  arvomaailmani ja moraalini ei tätä kestänyt. Oli lähdettävä pois ennen kuin käy huonosti.

En ole katonut lähtöni noista piireistä. Rehellisesti sanottuna, se oli ainut oikea ratkaisu tuossa tilanteessa. Onneksi meitä oli kaksi. Yksin tuosta tilanteesta lähteminen olisi voinut olla vaikeampaa, mutta kun meitä oli kaksi, saatoimme pitää yhtä.

Olen kiitollinen tästä kokemuksesta, koska se avasi silmäni henkisestä genrestä. Viestini sinulle onkin: Ole varovainen. Tuolla henkisessä genressä on monenlaista toimijaa. Kaikki ei ole aina sitä, mitä päällisin puolin näyttää.

Henkisyydestä on tehty henkevämpää kuin mitä se itse asiassa on.  Nykypäivän henkisyys on kiiltokuva glitterillä kuorutettua ja vaalean punaisten pilvilinnojen päällä lymyilemistä. Poppakonstia, oikotietä valaistumiseen ja ylösnousemukseen ei ole. Tosiasiassa henkisyys tapahtuu arjen keskellä, elämällä perusarkea ja hiljentymällä oman itsensä äärelle.

Totta kait henkisyydessä on paljon hyvääkin. En varmaan olisi tässä, jos en olisi suunnannut kulkuani henkiselle puolelle. Rakastan meditoida, tehdä henkisiä harjoituksia ja viettää aikaa yläkerran siipiveikkojen kanssa. Jokainen kurssi ja koulutus ovat vieneet eteenpäin, mutta jos sisin on murskattu, ei siihen ylipositiiviset liirunlaarumit ja enkelipölyssä lilluminen auta.  Tarvitaan toisenlainen lähestymiskulma.

 

Mitä ikinä haetkin itsesi ulkopuolelta, et tule sitä löytämään. Kukaan, ei kukaan voi tarjota sinulle oikotietä eikä oikeita vastauksia. Mitä haetkin, mitä etsitkin, käänny sisimpääsi, löydät vastaukset sieltä. Ja kyllä, enkeleiden ja muiden Taivaallisten auttajien apua kannattaa aina pyytää.

Kaikki tapahtuu sinussa. Sinun mielessäsi, egosi peilien salissa. Niin kauan, kun samaistut peilien heijastukseen, olet vanki egosi luomuksessa. Peilit heijastavat harhakuvaa, jonka kulissit ovat egosi luomia.

 

Yhteenveto

On käsittämätöntä miksi kiusaamista ei kyetä lopettamaan yhteiskunnastamme. Näitä kiusaajia löytyy joka sektorilta, kaikista yhteiskuntarakenteista. Tässäkö se suurin syy onkin haluttomuuteen ja kykenemättömyyteen puuttua kiusaamiseen ja sen lopettamiseen maassamme?

Näitä kiusaajia kun istuu joka pallilla valtionvirkamiehissä, kaupunkien ja kuntien päättäjissä, valtion ja kuntien virastoissa, kouluissa ja työpaikoilla. Näinkö voimattomia ja avuttomia olemme, ettemme kykene kitkemään kiusaamiskulttuuria?

En lainkaan ihmettele miksi kiusatut, syrjityt ja syrjäytyneet nuoret ja aikuisetkin menettävät uskonsa auktoriteetteihin ja yhteiskuntaamme, kun koko koneisto on läpeensä sairas. Ymmärrän hyvin omien kokemusteni myötä kiusattuja, syrjittyjä ja syrjäytyneitä.

Tiedän miten laajalle ja syvälle kiusaamisen lonkerot ulottuvat. Miten sairas järjestelmä on. Tiedän kaiken kiusaamisesta. Katson olevani oikea ihminen kertomaan kiusaamisesta, ilmaisemaan suoraan ajatukseni ja näkemykseni asiasta.

En kirjoittanut tätä vain itseni takia, vaan teidän kaikkien, jotka olette joutuneet tavalla taikka toisella kiusatuiksi ja syrjityiksi. Omalla kirjoituksellani haluan rohkaista muita tulemaan esiin ja kertomaan kiusaamisesta.

Empatiani tulee aina olemaan kiusattujen puolella. Aina.

En hyväksy kiusaamista missään sen muodossa. En täällä sivullani enkä muuallakaan. Jos kommentoida tahdot, tee se rakkaudesta käsin.

 

Mitä opin?

On se vaan mielenkiintoinen seikkailu, tämä ihmiselämä. Rankkoja elämänkokemuksia ei anneta heikoille. Ne annetaan vain vahvoille. Lopulta ne kipeät, rankat ja traumattisetkin kokemukset muuntuvat siunaukseksi ja suureksi voimavaraksi. Ne opettivat, kasvattivat ja tekivät sinusta sen, mitä olet tänä päivänä.

Minulla on aina ollut kiinnostus ymmärtää syvällisemmin itseäni, asioita ja tapahtumia. Kyky tarkastella, analysoida ja katsoa asioita useasta eri perspektiivistä on hyvin tähteläinen ominaisuus. Tähteläiset haluavat ymmärtää ihmisyyttä ja sen tapahtumia, syitä ja seurauksia. Mikään kivi ei jää kääntämättä, jos todella oikeasti haluaa ymmärtää ihmisyyttä, ihmisenä olemisen haasteita ja mielen maisemia. 

Olen mieluummin herkkä ja syvästi tunteva, kuin ihminen, jonka sydän on kylmä ja kovettunut. Näillä kylmäkiskoisilla sydämensä kovettaneilla ihmisillä voi olla ulkoiset puitteet hyvin, mutta tosiasiassa sisimmässään he ovat tyhjiä ja kuolleita. He ovat pelkkiä tunteettomia kuoria.

Jos minulla ei olisi ollut uskoa paremmasta huomisesta, kykyä nähdä kipeätkin asiat ja elämän murjaisut vahvuuksina, en olisi nyt tässä kirjoittamassa tätä. Ja kyllä. Minun on myönnettävä nyt, katsoessani elettyä elämääni: ” kylläpä sieluni teki hyvän valinnan valitessaan juuri tämän perheen, olosuhteet ja kokemukset. ” Ilman näitä kokemuksia en kykenisi niin hyvin ymmärtämään ihmisen hätää, kärsimystä ja tuskaa.

Omien kokemuksieni myötä, ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, joiden elämässä matto on vedetty jalkojen alta. Mitä on, kun ei ole varaa maksaa laskuja ja ostaa ruokaa. Mitä elämä on, kun joutuu kaikesta tinkimään.

Omien kokemusteni johdosta, näen ne epäkohdat mitkä yhteiskunnassamme on pielessä, asiat, jotka tulisi viipymättä korjata.

En pidä mitään itsestään selvyytenä. Osaan arvostaa elämän pieniä asioita, joita elämässäni on nyt. Kuten kattoa pään päällä, että on koti, jossa asua. Ruokaa. Vettä.

Mitä se on, kun tulee satutetuksi ja haavoitetuksi. Ilman haavoittuvuutta en kykenisi tunnistamaan muiden ihmisten haavoja. Haavoittuvuus on asia, jota niin moni peittelee. Sitä ei haluta hyvksyä saati näyttää itselle ja muille. Haavoittuvuutta pelätään suotta.

Ilman näitä kokemuksia minulla ei olisi ymmärrystä ihmisyyden koko kirjosta. Nämä kokemukset tekevät minusta inhimillisen.

Sinäkin olet varmasti tavannut ihmisiä, jotka ovat kokeneet kovia, ja nähnyt miten peloista ja traumoista huolimatta he ovat auringonsäteitä. Heidän valonsa ja ilonsa lämmittää muita. Ihmeellinen on ihmisen kyky selviytyä voittajana elämänhaasteissa.

 

Kiitos, että olen päästänyt irti myrkyllisistä ihmissuhteista. Kiitos, että olen oppinut pitämään puoleni ja asettamaan rajani. Kiitos, etten enää mielistele ketään. Kiitos, että osaan sanoa ei.

Kiitos, että saan tuntea, olla herkkä ja haavoittuvainen. Kiitos, että olen inhimillinen.

 

–   Sinä olet Luova Valo   –

Rakkaudella Rita

 

Sinua saattaisi kiinnostaa Suvituulin tarina

Kun trauma kohtaa new agen

 

Love and share

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *