MIKSI PIDÄN BLOGIA?

Miksi teen sitä mitä teen eli pidän blogia?

Kirjoittaminen kuului aiemmin lempipuuhiini. Muistan kuinka nuorempana olin sitä mieltä, että minusta tulee kirjailija tai taidemaalari. Haaveilin, että osaisinpa kirjoittaa. Eräänä päivänä päätin, että nyt otan kynän käteeni ja alan raapustamaan runoja. Minusta tuli pöytälaatikkorunoilija. Raapustin kyllä runoja. Paljon.

Mielestäni kirjoittaminen on hyvä keino purkaa sydäntään, ajatuksiaan ja tunnetiloja. Kirjoittaminen on hyvin vapauttavaa.

Noihin aikoihin minulla oli kirjekaveri, jolle saatoin kirjoittaa mistä tahansa. Mies, joka ihastui. Tuo suhde oli täynnä tunnedraamaa ja egon kamppailuja. Tein sen virheen, että päästin hänet liian lähelle. Annoin hänen satuttaa herkkää sisimpääni. Minua loukattiin syvästi ja syvältä, ja koin, että sydämeni raiskattiin niin, että vielä tänäkin päivänä kannan osaa noista haavoista sydämessäni. Voi sitä tuskaa ja kipuilua.

Tuolla hetkellä rakkaasta harrastuksesta tuli karvas muisto. Yritin kyllä jatkaa runojen raapustelua, mutta en kyennyt. Edessäni näyttäyi tyhjä valkoinen paperi, kynä kädessä odotin sanoja, sanoja, joita ei tullut. Ei tullut vaikka kuinka yritin, vaikka kuinka odotin. Sydäntä raastava tuska tajuta, ettei kykene enää kirjoittamaan, ei ehkä koskaan enää. Mikä kauhun hetki. Sydämeen todella koski. Koski lujaa ja kovaa. Tosiasia oli hyväksyttävä. En kykenisi kirjottamaan.

Tapahtuneesta on nyt oli kaksikymmentä vuotta aikaa, enkä tuona aikana kirjoittanut lainkaan. Sittemmin, lukiessani raapustamiani vanhoja runonpätkiä ja ajatelmia, huomasin, että siellähän on joukossa kanavoituja tekstejä. Huomasin kuinka enkelit olivat ujuttaneet niihin sanomaansa, kannustavia ja lohduttavia sanoja. Tietämättäni olin kanavoinut. Ikään kuin se olisi luontainen lahja. Ja, niinhän se on. Tuo lahja on meillä kaikilla, jos vain tahdomme sen käyttöön ottaa.

 

Enkelit ovat pitkään viestittäneet minulle, että minun tulisi jakaa ajatuksiani, näkemyksiäni ja sisäistä viisauttani. Panin hanttiin sen minkä kykenin, panttasin ja piilottelin sisälläni niitä kauniitta lahjoja ja taitoja, joita minussa on. Olin piilosilla henkisessä kaapissa, sisäisessä kuplassani uskaltamatta tulla ulos.

Toisaalta tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä moni henkinen ihminen kokee näin jossain vaiheessa elämäänsä. Pelko ja muiden ihmisten reaktiot ovat esteenä kaapista ulos astumiseen henkisine lahjoineen, kykyineen ja taitoineen. Se on pelottavaa. Tiedän sen. Myös ego laittaa kapuloita rattaisiin.

Pelko kumpuaa kaukaa menneistä, jolloin osa meistä harjoitti parantamista ja näkemistä aikakausina, jolloin se ei ollut niin hyväksyttävää. Ihmisiä poltettiin roviolla, hirtettiin, tiputettiin alas kallion jyrkänteiltä jne. Kultaisen Atlantiksen romahtaminen, ja ihmiskunnan vaipuminen 3D tasolle, vaikuttivat myös siihen, miksi niin moni kantaa aikajanassaan muistijälkeä näistä traagisista tapahtumista. Siksi se on pelottavaa.

Toinen syy, miksi en ole jakanut sisäisiä kokemuksiani ja viisauttani muille, on epäusko ja väheksyntä. Vaikka toisinaan kerroinkin harvoille ja valituille sisäisistä, henkisistä kokemuksistani, sai se aikaan kuulijassa epäuskoa ja väheksyntää. 

Ajatella, että henkisissäkin piireissa on ihmisiä, jotka eivät kykene ymmärtämään ja suhtautumaan toisten kokemuksiin ja näkemyksiin oikealla tavalla. Henkisten ihmisten, kun nyt luulisi ymmärtävän toisiaan. Näissä tilanteissa minusta tuntui siltä kuin oltaisiin valovuosien päässä. Toinen ei ymmärrä vaikka kuinka yrittää takoa päähän. Monilla henkisilläkin ihmisillä ego ja kateus nostavat tällöin päätään. Luullaan ja oletaan, että itse on henkisempi, kehittyneempi ja pitemmällä henkisellä polulla kuin toinen.

Ihmiset ovat kautta aikojen hyljeksineet niitä, jotka heidän mielestään ovat erilaisia. Niitä, jotka uskaltavat ajatella omilla aivoillaan, niitä, jotka uskaltavat poiketa valtavirrasta ja tehdä asioita toisin. Heidän koko elämänsä on esimerkki muille.

On se kummallista, miksi ihminen ei hyväksy erilaisuutta? Totuus, kun on se, että JOKAINEN MEISTÄ on E R I L A I N E N.  Jos sinä et hyväksy toisen erilaisuutta, katso peiliin. Mitä kohtaa sinä et itsessäsi hyväksy? Mikä sinussa on niin erilaista, ettet voi sitä itsessäsi hyväksyä? Ihminen, joka hyväksyy itsensä, oman ainutlaatuisuutensa ja erilaisuutensa, hyväksyy automaatisesti myös muiden erilaisuuden, ja pitää sitä suurena lahjana. 

 

Niinpä enkeleiden ja Valonauttajien kannustamana, oli tullut aika viritellä jälleen kirjoitustaitojani. Olihan tämä taito ollut minulle aina se vahvempi laji kuin puhuminen. Oli aika uskaltaa jakaa  Valoani, näkemyksiäni ja viisauttani. Sisälläni tunsin ja tiesin, että näin minun on tehtävä. En voinut enää toimia vastoin itseäni.

Olen täällä epämukavuusalueella enkä myöskään tykkää olla esillä. Kaikesta epämukavuudesta huolimatta esiinnyn täällä omalla naamallani, nimelläni ja näkemyksilläni enkelit ja Valonauttajat rinnallani.

Näkemykseni saattavat poiketa aikalailla valtavirran näkemyksistä. Silloin, kun muut menevät myötävirtaan, minä se menen vastavirtaan. Olen sitä mieltä, että meidän on aika rohkaistua ja uskaltaa näyttää maailmalle toisenlaista esimerkkiä.

Yhden jos toisenkin kerrana olen miettinyt blogini lopettamista, ja sitä mitä hittoa tällä teen.  Silti, enkelit ne jaksaa kannustaa ja tsempata. Enkelit valavat uskoa ja toivoa silloinkin, kun vingun ja kätisen niille milloin blogiasioistani, milloin maailman ja ihmisten kovuutta, julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta…. onhan näitä asioita. Enkelit näkevät kokonaisuuden. Rajallinen ihmismieli ei kykene sitä hahmottamaan.

 

Mistä teksini tulevat?

Yksi lempipuuhistani on ihmisten tarkkaileminen. Olen lapsesta saakka tarkkaillut ihmisiä, kanssasisaria  ja -veljiä, heidän käytöstään, roolejaan ja naamioitaan suurella mielenkiinnolla, välillä huvittuneena, välillä tyrmistyneenä. Ihmiselämä tarjoaakin parasta tosi tv:tä, viihdettä ja draamankaaria.

Tekstini tulevat suoraan elävästä elämästä. Tarinoiden takana on omakohtainen kokemus tai havainto ympäröivästä elämästä. Teksteihini sisältyy yleensä jokin läksy. Herätys, johon ihmiskunnan yksilöiden tulisi havahtua.

Jos aihepiiri ärsyttää sinua ts. se kolahtaa sinuun, tuo asia löytyy sinusta itsestäsi. Asian myöntäminen, tunnustaminen ja muuttaminen positiiviseksi vaatii sinulta rohkeutta ja uskallusta kohdata oma pimeytesi.

Aiheita kumpuaa myös sisältäni. En koskaan tiedä, mikä aihepiiri sieltä milloinkin nostetaan esiin. Aihe ei jätä minua rauhaan, ennen kuin menen ja kirjoitan sen ylös. Aihe on silloin vapautunut eikä se enää palaa. Sisimpäni tietää, minun on turha vastustaa sitä, minkä on tarkoitus tulla julki.

Kirjoitan aina raakaversion siinä muodossa kuin se annetaan. Kun teksti on kirjotettu, jätän sen muhimaan. Palaan välillä muokkaamaan ja työstämään tekstiä ja samalla luen sen myös ääneen. Mietin kuvat ja niiden tekstit. Tämä on viikkoja kestävä prosessi ennen kuin painan julkaise nappia.

Käsistäni ei lähde mikään mihin en itse ole tyytyväinen. Sama pätee luoviin käsitöihini. Näin ollen, olen itseni pahin kritisoija ja arvioija. Itsesensuuri on kova. Myönnän. Ja joo, saisin olla  lempeämpi itseäni kohtaan.

Mainittakoon vielä, että jokainen meistä kantaa sisällään omaa viisautta. Viisautta, joka on hankittu elämien saatossa. Tuo viisaus, joka on sisällämme, on tarkoitettu jaettavaksi. Tätä sisäistä viisautta pyrin jakamaan tekstieni välityksellä, olemalla se Valo, joka oikeasti olen.

 

Miten tämä on vaikuttanut minuun?

Näiden tekstien kirjoittaminen ja aiheiden käsittely täällä blogissani,  on vaikuttanut minuun positiivisella tavalla. Nimittäin huomasin, että kurkkushakrani on vapautunut huomattavasti siitä, mitä se oli aiemmin.

Jos ihminen ei saa, kykene tai hänen ei anneta syystä taikka toisesta puhua omaa totuuttaan, tuoda omia ajatuksiaan ja näkemyksiään julki, silloin kurkkushakra menee tukkoon. Kun uskaltaa kirjoittaa ja puhua omaa totuuttaan ja seisoa sanomistensa takana, välittämättä muiden mielipiteistä, se vaikuttaa automaattisesti suotuisalla ja parantavalla tavalla kurkkushakran toimintaan.

Itseluottamus, omassa voimassa ja totuudessa pysyminen on vahvistunut niin, että olen hiukan ihmeissäni, miten näin pieni ja yksinkertainen asia voi vaikuttaa näin vahvasti ja voimallisesti. Olen syvästi kiitollinen tästä oivalluksesta.

 

Hienoa, jaksoit lukea tänne asti. Haluan vielä mainita.

 

Blogini muutos

Olet varmasti jo huomannutkin, että blogini ulkoasu on muuttunut. Blogini oli aluksi bloggerissa, mutta kyllästyin jatkuviin ongelmiin siellä. Muutenkin aikeissani oli vaihtaa alustaa ja hankkia domain. Palkkasin ammattilaisen siirtämään tekstini ja muokkaamaan ulkoasun. Samalla päätin jättää luovat kässäpostaukset kokonaan pois. Tein tämän sivujen yleisilmeen selkeyden vuoksi. Jatkoa ajatellen kuvagalleria voisi olla sopivampi ratkaisu luovien töideni esittelyyn.

 

–   Sinä olet Luova Valoa   –

Rakkaudella Rita

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *