MINUT ON TEHTY

 

Blogini syntyi ajatuksesta yhdistää luovuus ja henkisyys. Ajatus näiden kahden yhdistämisestä tuntui aluksi mahdottomalta yhtälöltä. Ajatus ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Päätin ryhtyä toimeen, vaikka tarkkaa suunnitelmaa blogini sisällöstä ei ollutkaan. Luotan siihen, että ajan saatossa sisältö muovautuisi omiin uomiinsa. Päätin uskaltaa hypätä kohti tuntematonta ja heittäytyä virran vietäväksi. Samalla tein päätöksen olla täällä niin aito oma itseni kuin vaan voin. Vaikka se tarkoittaisi astumista epämukavuusalueelle, silti. Sisimmässäni tiesin tehneeni oikein. Olivathan enkelitkin pitkään kannustaneet ja kehottaneet minua jakamaan ajatuksiani ja sisälläni olevaa viisautta. Tämä on myös pelottanut, tulla ulos henkisestä kaapista. Koen nyt olevani riittävän valmis avaamaan elämääni, ajatuksiani, mietteitäni ja elämäntapaani yläkerran väen kanssa.

Luovuus ja Henkisyys ovat blogini keskiössä. Ne kulkevat käsi kädessä arkisen aherrukseni keskellä. Minulle nämä kaksi asiaa ovat elämäni suurimmat intohimot. Blogin nimeksi tuli Valosalonki Siria. Mielestäni nimi sopii loistavasti sekä luoviin että henkisiin aiheisiin. Pitkään pohdin sitä, mihin genreen blogini sijoittaisin, sillä halusin blogissani tuoda esille sekä luovaa että henkistä puoltani. Valosalonki Siria ei ole vain kässä blogi, eikä vain henkinen blogi. Se on molempia. Tyypillisestä käsityö blogista eroaa siinä, etten jaa bogissani ohjeita, vaan esittelen aikaansaannoksiani salongissa. Päädyin siihen, että Valosalonki Siria on life style blogi. Luovuus ja henkisyys on minulle elämäntapa. Kaikenlainen luovuus, moninaisine kädentaitoineen sekä henkisyys ovat aina olleet osa elämääni. Voisi kait sanoa, että minut on tehty luovuudesta ja henkisyydestä. Niin vahvasti ne ovat läsnä jokaisessa päivässäni. Toista ei voisi olla ilman toista. Jos syystä taikka toisesta joutuisin luopumaan toisesta, en olisi ihmisenä enää se sama Rita. Jäljellä olisi vain tyhjä, ontto kuori.

 

Minua on siunattu luovuuden lahjalla, intuitiivisella luovuudella ja kauneuden tajulla. Olen näistä lahjoistani hyvin kiitollinen. Kyky ratsastaa luovuuden aalloissa, antamalla virran viedä ja johdattaa sinne minne se tahtoo. Vapaana. Se on elämistä ja olemista NYT hetkessä.

Luovuus antaa paljon, silloin kun luovuus saa virrata esteettä, vailla rajoja, ilman pakottamista. Luovuuden elävöittävä voima on ihmeellinen. Kun luovuus tulee suoraan sydämestä, se säteilee Valoa – sinun omaa Valoasi, ja tuossa Valossa on Rakkaus. Olet Luova Valo. Olet Rakkaus. Olet luova valon kanava.  Olenkin sitä mieltä, että Luovuus on parhaimmillaan kanavointia. Se on heittäytymistä luovaan virtaan ja kykyä antautua Luojan kanavaksi. Luovuus on luomista yhdessä Jumalan kanssa.

Vaikka puhunkin Jumalasta, en edusta mitään uskonlahkoa. Minulle on aina ollut luontevaa puhua suoraan Jumalalle. Minulle Hän edustaa Kaikkein Korkeinta Olentoa koko kosmisessa, universaalissa maailmankaikkeudessa. Toki rupattelen enkeleille ja muille Valon kavereille, mutta Jumala on se The heppu, joka on kaiken pää.

Sitten on se toinen osa minua. Olen aina luonnehtinut itseäni henkiseksi ihmiseksi. Olin jo lapsena erilainen kuin muut. Minua eivät kiinnostaneet samat asiat kuin muita ikätovereitani. Olin hyvin pohdiskeleva ja filosofinen luonteeltani jo lapsena. Tiesin esim. mitä on karma. Tuskin siihen aikaan kovin moni aikuinenkaan oli kuullut sanaa karma, saatika tienneet mitä se on. Valonauttajat ovat kulkeneet kanssani lapsesta saakka. Lapsena tosin jouduin sulkemaan itseäni ja omia kykyjäni. Yritin olla normaali. Tavallinen. Muistan kuinka alakoulu ikäisenä valitin ja huusin Jumalalle; ” Ota mut pois. Mä haluun kuolla. Mä en haluu olla täällä. ”

Maailma oli tuohon aikaan kovin julma. Ihmisten värähtelyt olivat matalia, 3D tasoa. Muistan toisenkin kerran, kun taas rupattelin yläkerran isännälle, Jumalalle; ” Mä haluun olla tavallinen. Mä en haluu tuntea näin paljon. ”  Olin niin herkkä ja selvätuntoinen. Tunsin kaikki ihmisten energiat. Välillä se oli liikaa. Itkin ihmisten kovuutta ja julmuutta pois. Halusin tuntea vähemmän.  Olla vähemmän herkkä. Kuuliko Jumala kaikki nämä huutoni? Ihan varmasti. Tässä silti olen, ja vieläpä kiitolinen kaikesta kokemastani. Kiitollinen siitä, että ymmärrän lahjojani paremmin. Hyväksyn herkkyyteni ja lahjani. Arvostan ja rakastan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Totuus kun on, ettei minusta saa tavallista tekemälläkään. Enkä edes haluaisi. On ihanaa olla just omanlaisensa, eriskummallinen, upea minä.

 

Aloitin henkisen etsintäni joskus vuosien 1997 – 98 tienoilla luettuani kaiken maailman henkiset kirjat ja opukset tyydyttääkseni tiedonjanoni ja saadakseni vastauksia elämää suurempiin kysymyksiin. Kaikki alkoi kiinnostuksesta Maan ulkopuolisesta elämästä. Kaipaus tähtiin, todelliseen kotiin oli suurta, ikävä kotiin kaihersi sydäntäni. Aloitin jo tuolloin säännöllisen epäsäännölliset meditaatiot. Vuonna 2007 kävin ensimmäiset henkiset kurssit ja koulutukset. Sittemmin henkistä genreä on koluttu ristiin rastiin, nähty ja koettu yhtä ja toista. Päivittäiset meditaatiot ja henkiset harjoitukset kuuluvat jokaiseen päivääni. Se, paljonko aikaa käytän harjoituksiin, vaihtelee päivittäin. Kuulostelen herkillä tuntosarvillani mitä sisimpäni tarvitsee.

Salonkiaiheet tulevat intuitiivisesti yhteistyössä Valonauttajien kanssa. Tässä blogissani aiheita ei keksimällä keksitä, vaan aiheet kumpuavat sisäisestä ohjauksesta juuri oikeaan aikaan niin kuin on tarkoitettu. Ajatus seuraavasta tekstistä saattaa tulla luomistyön aikana tai meditaatiossa.  Se hetken viipyvä ajatus, kun lamppu syttyy, on se intuition ääni, jota kuuntelen. Luotan ohjaukseen, ja järjestän aikaa kirjoittamiselle. Jos sivuutan sen, on se jo mennyt. Menetän otollisimman hetken, eikä se koskaan enää palaa siinä muodossa ja energiassa. Eli heti mars kirjoittamaan, kun kanava on niin sanotusti auki.

Blogissani esittelen luovia töitäni ja kirjoittelen ajatuksia ihmisyydestä, henkisyydestä, henkisenä ihmisenä olemisesta, kasvunpaikoista, haasteista ja karikoista, kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tarinani eivät ehkä sovi kaikille, sillä haastan sinut kurkistamaan omaan sisimpääsi, siihen osaan sinua, jonka olet ehkä unohtanut tai jota et suostu hyväksymään ja näkemään. Teksteilläni herättelen sinua pysähtymään, havainnoimaan ja tutkimaan omaan elämääsi, omaa itseäsi, ajatusmaailmaasi, uskomuksiasi, toimintatapojasi, sitä miten itse toimit elämäsi eri tilanteissa. Joo ja kyllä. Moni asia on itsestäänselvyys, ainakin meille henkisille ihmisille. Ihmismieli on hassu koneisto joka kaipaa muistuttamista. Ja niinhän se on.  Et voi kirjoittaa aiheesta, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta. Näin ollen avaan itseäni ja kokemaani. Nyt tullaan kaapista ulos, ja kissat nostetaan pöydille. Kirjoitan suoraan, kuitenkin lempeästi ja rakkaudella. Mitä tahansa luovaa teenkin, teen sen rakkaudella.

 

–     Sinä olet Luova Valo     –

Rakkaudella Rita

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *